Satuhali
Rikkinäisestä kulhosta tuli kaunis

Rikkinäisestä kulhosta tuli kaunis

5–6 vuottaLuonnon ja arjen kauneuden ihailuNoin 10–15 min29 sivua

Tarinasta

Ren rikkoo isoisän lempiteekupin ja piilottaa palat sängyn alle, eikä nuku moneen päivään kunnolla. Isoisä huomaa asian eikä moiti häntä, vaan näyttää, miten hän liimaa kulhon takaisin yhteen pala palalta lakalla ja kultajauheella. He odottavat pitkään, ja kulhoon ilmestyy kultaisia jokia.

Lue ensimmäinen sivu

Joka iltapäivä isoisä joi teetä tuosta mustasta teekulhosta.
Kulho oli musta, ja siinä oli pieniä kimalteita,
kuin pala yötaivasta.

Mitä lapsi saa mukaansa

Virheen kohtaaminen ja sen ymmärtäminen, että epätäydellinenkin voi olla kaunis

Hyvä tietää vanhemmille

Kintsugi on japanilainen vanha tapa korjata keramiikkaa: palat liimataan takaisin yhteen lakkapuun mahlasta tehdyllä lakalla, ja kun se on kovettunut, halkeamat tasoitetaan, vedetään ohuita lakkaviivoja ja ripotellaan kultajauhetta, jolloin halkeamista tulee kultaisia viivoja; kulhoa voi vielä käyttää, ja siihen tulee vain sille itselleen kuuluva kuvio. Oikea kintsugi vie useita viikkoja tai kuukausia: lakka ei kuivu auringossa, vaan sen annetaan kovettua hitaasti lämpimässä ja kosteassa puulaatikossa; palojen liimaamiseen käytettävään lakkaan sekoitetaan myös riisitahnaa tai jauhoja. Kovettumaton lakka aiheuttaa iholle kutinaa ja punoitusta ja turvotusta (kuten tarinassa sanotaan, se ”puree käteen”), joten sitä käsittelee vain aikuinen käsineet kädessä, ja lapset vain katsovat ja saavat koskea vasta kun se on täysin kovettunut. Markkinoilla on myös aloittelijoille tarkoitettuja yksinkertaisia kintsugi-materiaaleja, mutta kulhon, josta syödään ja juodaan, korjaamisen suositellaan edelleen jättävän aikuiselle, joka käyttää elintarvikekelpoisia materiaaleja. Kun jokin hajoaa, kerrotaan siitä ensin aikuiselle eikä poimita palasia käsin – palaset ovat teräviä ja voivat viiltää käden. Tämän kirjan tärkein viesti lapselle: korjattuun esineeseen jää jälki, ja se jälki ei ole vain ”rikkoutumispäivä”, vaan voi olla myös muisto yhdessä odottamisesta ja yhdessä korjaamisesta; isoisän kulhossa oleva vanha kultainen viiva on hänen ja hänen isänsä muisto. Aikuinen voi toimia kuten isoisä: antaa lapsen ensin tietää, että ”kun jokin menee rikki, siitä on turvallista kertoa”, ja odottaa sitten, että hän tulee itse kertomaan.

Saatat pitää myös näistä

Katso kaikki kirjat

Lukekaa yksi yhdessä tänä iltana

Ilmainen ladata. Toimii puhelimissa ja tableteissa.