
Pieni valokuvaaja
Tarinasta
Kameralla etsitään kauneutta sadepisaroista, varjoista ja mummin käsistä. Jokaisella kuvalla on tarina.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Sateen jälkeisenä aamuna mummi otti kaapista vanhan kameran:
”Tämä on kamera, jota käytin nuorena. Saat lainata sitä päivän.”
Mitä lapsi saa mukaansa
Arjen kauneuden arvostaminen
Hyvä tietää vanhemmille
Kauneus ei ole aina suurta tai kallista: sadepisarat, varjot, pienet eläimet ja perheen kädet ovat kauniita, mutta ne löytää vain katsomalla rauhassa. Ennen kuvaamista etsitään ensin silmillä, ja kuvarajausta voi harjoitella tekemällä kahdella kädellä kehyksen. Kun menee lähemmäs tai kyykistyy, näkee asiat toisin. Kuvatessa linssiä käännetään, jotta kuva tarkentuu. Filmikamerassa yhdelle filmille mahtuu vain tietty määrä kuvia (esimerkiksi kaksikymmentäneljä), ja filmi pitää viedä kuvausliikkeeseen kehitettäväksi, ennen kuin kuvat näkee, joten jokainen kuva valitaan huolella. Pieniä eläimiä kuvatessa ollaan hiljaa ja odotetaan, ei jahdata. Aurinkoa ei saa koskaan katsoa suoraan kameralla tai silmillä, sillä silmät vahingoittuvat. Ennen toisen ihmisen kuvaamista kysytään lupa. Jokaisella kuvalla on oma tarinansa, jonka voi kertoa perheelle.





