Satuhali

Miten puhua kuolemasta lapselle? Kun 2–6-vuotiaan läheinen tai lemmikki kuolee, näin voit tukea

Kun isovanhempi kuolee tai pitkäaikainen koira tai kissa on poissa, aikuinen on itsekin surun keskellä ja miettii samalla, miten asiasta kerrotaan lapselle. Moni vanhempi epäröi: ymmärtääkö noin pieni lapsi? Pelästyykö hän?

Miten puhua kuolemasta? — Läheinen tai lemmikki kuoli: 6 keinoa

2–6-vuotias ei vielä täysin ymmärrä kuolemaa, mutta hän kyllä huomaa, että kodin tunnelma on muuttunut. Kun asiasta kerrotaan rehellisesti ja lapsen ymmärtämillä sanoilla ja häntä tuetaan käsittelemään asiaa omaan tahtiinsa, se rauhoittaa lasta yleensä enemmän kuin salailu. Tähän on koottu lempeitä keinoja perheille, jotka elävät juuri nyt tätä aikaa.

Miten lapsi ymmärtää kuoleman?

  • Hän ei vielä ymmärrä, ettei kuollut palaa: Pieni lapsi voi luulla, että kuolema on kuin matkalle lähtemistä ja ihminen tulee muutaman päivän päästä takaisin. Siksi hän kysyy yhä uudelleen: ”Milloin pappa tulee takaisin?”
  • Hän kysyy samaa asiaa monta kertaa: Se ei tarkoita, ettei hän olisi ymmärtänyt. Lapsi varmistaa asiaa toistamalla ja ymmärtää sen vähitellen.
  • Hän voi ajatella, että se oli hänen syytään: Lapsi saattaa miettiä ”johtuiko se siitä, että olin tuhma”. Aikuisen pitää sanoa selvästi, ettei niin ole.
  • Lapsi suree eri tavalla kuin aikuinen: Hetken hän itkee ja seuraavassa hetkessä juoksee leikkimään. Tämä on hyvin tavallista eikä tarkoita, ettei hän välittäisi.
  • Hän voi alkaa huolehtia muista perheenjäsenistä: Jotkut lapset alkavat kysyä: ”Kuoleeko isikin?” ”Kuka sitten hoitaa minua?”

Miten vanhempi voi tukea? 6 asiaa, joita voit tehdä

1. Kerro yksinkertaisesti ja totuudenmukaisesti

Voit sanoa: ”Mummi sairastui tosi vakavasti, ja hänen kehonsa lakkasi toimimasta. Hän ei enää hengitä, eikä häneen enää satu. Me emme voi enää nähdä häntä.” Lyhyet ja selkeät lauseet riittävät. Kerro syy yhdellä lauseella, esimerkiksi ”hän sairastui tosi vakavasti”, niin lapsi ei niin helposti ajattele, että se oli hänen syytään. Pidä lasta sylissä kertoessasi tai ota hänet viereesi istumaan.

2. Vältä ilmauksia kuten ”hän nukahti” tai ”hän lähti kauas”

Näillä sanoilla yritetään helpottaa lapsen oloa, mutta ne voivat saada lapsen pelkäämään nukkumaanmenoa tai odottamaan kuollutta takaisin. Jos perheellä on uskontoon tai vakaumukseen liittyvä tapa puhua kuolemasta, sen voi kertoa lapselle yhdessä näiden tosiasioiden kanssa: keho ei enää liiku, eikä kuollut tule takaisin.

3. Kun lapsi kysyy, vastaa rehellisesti; ”en tiedä” on myös hyvä vastaus

Lapsi voi kysyä hyvin suoria kysymyksiä, kuten ”Onko kuolleena kylmä?” Vastaa rauhallisella äänellä. Jos et itsekään tiedä vastausta, voit hyvin sanoa: ”Sitä äitikään ei tiedä, mutta voidaan miettiä sitä yhdessä.” Vastaa kärsivällisesti niin monta kertaa kuin lapsi kysyy.

4. Kerro lapselle: se ei ollut sinun syytäsi, ja sinusta pidetään hyvää huolta

Sano lapselle selvästi, että läheinen tai lemmikki ei kuollut minkään hänen tekemänsä asian takia. Jos lapsi on huolissaan muista perheenjäsenistä, voit rauhoittaa häntä: ”Isi ja äiti pitävät hyvää huolta itsestään ja myös sinusta.”

5. Aikuinen saa olla surullinen, ja lapsi saa näyttää surunsa

On ihan hyvä, että vanhempi itkee lapsen nähden. Voit sanoa: ”Äidillä on kova ikävä mummia, ja siksi minua vähän surettaa.” Jos olet aivan murtunut, voit pyytää toista aikuista olemaan hetken lapsen kanssa. Lapsi oppii, että suru on normaalia ja siitä saa puhua. Jos lapsi ei halua puhua, hän voi ilmaista tunteitaan myös piirtämällä tai leikkimällä pehmoleluilla.

6. Pidä arki ennallaan ja keksikää yhdessä tapa muistaa

Ruoka-ajat, päiväkoti ja iltasatu: pidä kiinni tutusta rytmistä niin paljon kuin pystyt. Tuttu arki saa lapsen tuntemaan, että maailma on yhä turvallinen. Voitte myös tehdä yhdessä pieniä muistamisen hetkiä: katsella valokuvia, kertoa yhteisiä muistoja, piirtää kortin tai istuttaa pienen puun.

Kuvakirjoja hyvästeistä puhumiseen lapsen kanssa

Näistä kirjoista suosittelemme, että vanhempi lukee kirjan ensin itse ja päättää sitten lapsen tilanteen mukaan, milloin kirja luetaan ja luetaanko sitä lainkaan. Pienemmän lapsen kanssa voit lukiessa kertoa tarinan vielä yksinkertaisemmin sanoin:

  • Pipistä tuli tähti (4–5 vuotta): Pipi-koira kuolee. Toby suree, muistelee ja istuttaa puun koiransa muistoksi.
  • Hyvästi, vanha Buddy (5–6 vuotta): Buddy on Emmaa vanhempi, ja se kävelee yhä hitaammin. Emma kulkee sen kanssa viimeisen kävelylenkin, ja kun Buddy on poissa, hän jättää yhteiset muistot yksi kerrallaan pihan omenapuun alle.
  • Mummin villapipo (5–6 vuotta): Mummi on kuollut. Hänen kutomansa pipo jää, ja sitä pitäessä lapsi muistaa hänet.
  • Isoäidin laulu on yhä täällä (5–6 vuotta): Isoäiti laulaa joka ilta saman laulun, jotta Thando nukahtaisi. Kun isoäiti sairastuu ja kuolee, kotona on oudon hiljaista, eikä Thando halua enää kuulla sitä laulua. Vasta kun pikkusisko itkee ja kitisee joka ilta, hän laulaa hiljaa ensimmäisen säkeen isoäidin sävelellä.
  • Rautavaarin jäähyväiset (5–6 vuotta): Vanha robottipuku, joka on ollut Yuyun rinnalla hänen kasvaessaan, poistuu käytöstä. Yuyu oppii hyvästelemään.

(Rautavaarin jäähyväiset ei kerro kuolemasta. Se sopii lapselle, joka ei ole vielä kokenut menetystä, ja sen avulla voi ensin jutella siitä, mitä hyvästeleminen on.)

Lisää kirjoja löydät aiheesta ”Menettäminen ja hyvästit”.

Usein kysyttyä

Kannattaako lapsi ottaa mukaan hautajaisiin?

Oikeaa vastausta ei ole. Mieti lapsen ikää, luonnetta ja sitä, haluaako hän itse tulla. Jos lapsi tulee mukaan, kerro hänelle etukäteen, mitä hän tulee näkemään ja että ihmiset saattavat itkeä. Sovi, että joku lapselle tuttu ja tunteiltaan tasapainoinen aikuinen keskittyy olemaan hänen kanssaan ja että lapsi pääsee lähtemään pois, jos hän haluaa. Lapsi voi myös saada tehtäväkseen jonkin pienen asian, esimerkiksi kukan laskemisen. Jos lapsi ei halua tulla, hän voi hyvästellä kotona vaikkapa piirtämällä kortin tai kertomalla, mitä haluaisi sanoa.

Pitäisikö lemmikin kuoleman jälkeen ottaa heti uusi?

Ei ole kiire. Anna lapselle ja koko perheelle aikaa kaivata entistä lemmikkiä. Jos sen ”korvaa” kiireellä uudella, lapsi voi saada käsityksen, ettei surra saa. Asiasta ehtii hyvin keskustella sitten, kun koko perhe on valmis.

Kuinka kauan lapsi suree? Milloin pitäisi hakea ammattiapua?

Jokainen lapsi on erilainen. Ikävä voi palata juhlapyhinä, syntymäpäivinä tai jossain tutussa paikassa, ja se on normaalia. Jos lapsi jonkin ajan kuluttua nukkuu edelleen pitkään huonosti tai ei syö, pelkää jatkuvasti, että hän itse tai joku perheenjäsen kuolee, taantuu pitkäksi aikaa pienemmän lapsen tapoihin eikä tilanne parane, tai ei enää pysty päivisin leikkimään tai käymään päiväkodissa tavalliseen tapaan, kannattaa jutella lastenlääkärin tai lasten mielenterveyden ammattilaisen kanssa. Jos lapsi puhuu itsensä vahingoittamisesta tai siitä, että haluaisi mennä kuolleen luo, ota yhteyttä lääkäriin mahdollisimman pian. Jos aikuisella itsellään on raskasta, myös hän voi hakea apua.

Lähteet


Kun on ikävä, voitte lukea yhdessä tarinan ja jutella rauhassa siitä, mitä mielessä on. Satuhalissa on yli 600 kuvakirjaa 2–6-vuotiaille ikäryhmittäin lajiteltuina. Kun lapsi on valmis, voit valita hänen tilanteeseensa sopivan kirjan ja lukea sen hänen kanssaan.

Kuvakirjoja yhdessä luettavaksi

Samankaltaiset aiheet

Kaikki aiheet

Lukekaa yksi yhdessä tänä iltana

Ilmainen ladata. Toimii puhelimissa ja tableteissa.