
Mummin villapipo
Tarinasta
Mummi on kuollut. Hänen kutomansa pipo jää, ja sitä pitäessä lapsi muistaa hänet.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Duoduo tykkäsi eniten käydä mummin luona. Mummi istui keinutuolissa neulomassa
ja hyräili: ”Kierros, läpi, vedä.” Duoduo hyräili mukana.
Mitä lapsi saa mukaansa
Kuoleman ja ikävän ymmärtäminen
Hyvä tietää vanhemmille
Kuolemasta kannattaa puhua rehellisin sanoin, jotka lapsi ymmärtää: kuoleminen tarkoittaa, että keho on pysähtynyt, kuolleelle ei satu enää, eikä hän tule takaisin. (Älä korvaa sanaa sanoilla ”nukahti” tai ”lähti kauas”, ettei lapsi ymmärrä väärin.) Kun perheenjäsen kuolee, suru, itku, viha ja ikävä ovat kaikki normaaleja, ja aikuisetkin itkevät. Vainajalta voi ottaa jäähyväiset omalla tavallaan, esimerkiksi viemällä kukkia tai puhumalla hänelle. Tarinoiden kertominen vainajasta, valokuvien katsominen ja hänen jättämiensä tavaroiden (muistoesineiden) käyttäminen ovat tapoja ikävöidä. Vaikeissa paikoissa voi kokeilla itse keinoja, joita vainaja on opettanut. Rakkaus ja taidot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ikävä ei katoa, mutta päivät muuttuvat vähitellen paremmiksi. Lukemisen jälkeen voit jutella lapsen kanssa esineestä, joka saa hänet muistamaan jonkun rakkaan.





