
Hyvästi, vanha Buddy
Tarinasta
Buddy on Emmaa vanhempi, ja se kävelee yhä hitaammin. Emma kulkee sen kanssa viimeisen kävelylenkin, ja kun Buddy on poissa, hän jättää yhteiset muistot yksi kerrallaan pihan omenapuun alle.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Buddy oli Emmaa vanhempi.
Pihapolulla oli pieni koiran tassunjälki.
Buddy oli jättänyt sen pentuna isän juuri valamaan betoniin – silloin Emmaa ei ollut vielä olemassakaan.
Mitä lapsi saa mukaansa
Kohdataan lemmikin kuolema ja hyvästellään kunnolla
Hyvä tietää vanhemmille
Lemmikin kuolemasta puhutaan rehellisesti ja lempeästi. Kuolemaa lähestytään rehellisin ja lempein sanoin: kuoleminen tarkoittaa, että keho pysähtyy, ei enää hengitä, ei tunne kipua eikä palaa (ei käytetä sanontaa ”nukahti”); useimmat sairaudet paranevat, mutta vanhuus, vakava sairaus tai vakava vamma voivat johtaa kuolemaan; koirat vanhenevat ihmisiä nopeammin, ja vanhalla koiralla on nivelkipuja, se kärsii helteestä ja kävelee hitaasti; vanhan koiran kanssa voi lähteä ulos illalla viileämmällä, kävellä hitaasti, antaa sen nuuskia ja leikkiä leikkejä, joissa ei juosta; on tavallista olla surullinen, kaivata ja olla haluamatta nähdä sen tavaroita; muistoesineillä ja tarinoilla voi hyvästellä kunnolla. Lapsi voi kysyä, minne Buddyn keho meni, ja siihen voi vastata rehellisesti perheen omalla tavalla.





