
Anteeksi, rakennan sen takaisin
Tarinasta
Iso mustakarhu pudottaa vahingossa pienen keltakerttulin pesän. Hänen isot kätensä eivät saa kiinni ohuista heinistä, ja hänen täytyy oppia sanomaan anteeksi ja rakentaa pesä yhdessä takaisin.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Järven rannan pienessä pajussa Pikkukerttuli rakensi pesää.
Yksi korsi, yksi untuvatupsu, yksi kiiltävä hämähäkinseittilanka.
”Huomenna munin munani tänne!”
Mitä lapsi saa mukaansa
Oppia pyytämään anteeksi ja korjaamaan
Hyvä tietää vanhemmille
Oppia pyytämään anteeksi vilpittömästi kolmessa vaiheessa: sanoa ääneen (”Minä sen tein, anteeksi”), kysyä toiselta, mitä hän tarvitsee (”Miten voin auttaa?”) ja korjata yhdessä; jos teeskentelee, ettei nähnyt, tai korjaa salaa, mieli tulee vain levottomammaksi. Oma ”heikkous” voi muuttua avuksi: ison mustakarhun suuret kämmenet eivät saa kiinni ohuita heiniä, mutta ne sopivat parhaiten huojuvan oksan tukemiseen. Luontotietoa piilee tarinassa: kirjan pieni lintu on Pohjois-Amerikan yellow warbler (kiinan ”huangying” viittaa yleensä Aasian kultaorioliin, joka on eri lintu). Keväällä emo rakentaa vesistön äärellä pajun kaltaisten pensaiden oksien haaraan pienen kupin muotoisen pesän ohuista heinistä, kasvikuiduista ja pajunpölyn kaltaisesta untuvasta, ja usein sitä kiinnitetään hämähäkinseitillä; muna munitaan yksi päivässä, ja ne ovat vaalean harmahtavanvihreitä ruskeilla pilkuilla; mustakarhut hieroskelevat mielellään selkäänsä puunrunkoon kutinaa vastaan.





