
Isoisän kertoma helmimeri
Tarinasta
Mariamin isoisän isoisä oli sukeltaja, joka sukelsi meren pohjaan keräämään helmiä. Isoisä vie hänet vanhalle puuveneelle ja opettaa hänelle veneellä laulettavia lauluja ja taputtamaan tahtia. Hän haluaisi kovasti itse löytää helmen, mutta avattuaan simpukan toisensa jälkeen ne ovat tyhjiä, ja hän ymmärtää, kuinka raskasta entisaikojen ihmisten elämä oli.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Mariamin isoisän isoisä oli sukeltaja, joka sukelsi merenpohjaan etsimään helmiä.
Isoisä oli korjannut sen ajan vanhan puuveneen ja sitonut sen laiturin viereen,
ja joka ilta hän toi Mariamin istumaan veneeseen.
Mitä lapsi saa mukaansa
Tutustua Persianlahden alueen helmenpyynnin historiaan
Hyvä tietää vanhemmille
Persianlahden rannikolla (Kuwaitissa, Bahrainissa, Qatarissa, Arabiemiraateissa ja muualla) monet ihmiset elivät helmien sukelluksesta ennen kuin öljy löydettiin: joka vuosi vuoden kuumimpana kesänä helmipyyntialukset lähtivät merelle noin neljäksi kuukaudeksi; sukeltajat puristivat nenänsä kiinni sarvesta tai luusta tehdyllä pienellä pihdillä, painuivat meren pohjaan köyteen sidottu kivi jalkojen alla ja keräsivät simpukoita kaulalla roikkuvaan verkkokoriin, ja sormissa oli nahkaiset sormisuojat, jotta he eivät viiltäisi itseään; yhdellä kertaa he pidättivät hengitystään noin minuutin ja sukelsivat päivässä noin viisikymmentä kertaa; kun köydestä nykäistiin, veneessä köyttä pitelevä veti heidät ylös. Simpukat avattiin usein vasta seuraavana aamuna kannella, ja suurin osa oli tyhjiä, hyviä helmiä oli vähän, ja ne myytiin enimmäkseen laivanomistajille ja kauppiaille. Veneessä oli erityinen laulaja, joka johti laulua ja muut vastasivat taputtaen ja tuoppeja kopauttaen; laulu auttoi soutamaan ja nostamaan ankkuria yhdessä ja kannusti kaikkein väsyneimpinä hetkinä. Kun viljellyt helmet ilmestyivät ja öljy löytyi, helmenpyynti hiljeni vähitellen; nykyään esimerkiksi Kuwaitissa nuoret osallistuvat joka vuosi perinteisille helmenpyyntimatkoille, ja kun he palaavat, perhe laulaa heitä rannalla vastaan (sitä kutsutaan nimellä qafal). Helmi ja simpukankuoren sisäpuolen kiiltävä kerros ovat samaa ainetta (helmiäinen). Turvallisuus: simpukoiden avaamiseen käytettävää veistä pitää aikuinen; laskuveden aikaan rannalla käytetään kenkiä; lapset eivät sukella itse merellä; hengitystä pidätellään vain aikuisen vieressä ja kokeillaan matalassa vatillisessa vettä, eikä kylpyammeessa tai uima-altaassa kilpailla siitä, kuka pidättää pisimpään.





