
Vaarin oliivipuu
Tarinasta
Syksyllä Nara auttaa vaaria oliivisadossa Libanonissa. Kun oksia ravistaa, vihreitä ja violetteja oliiveja putoaa kaikkialle maahan.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Talvella Nara kastaa leipää vaarin lähettämään oliiviöljyyn. Se tuoksuu hyvältä ja kirvelee vähän.
Isä sanoo: ”Se puu on vaarin istuttama, kun hän oli kuusivuotias.”
Narakin on kuusi. Hän haluaa poimia itse yhden syötäväksi.
Mitä lapsi saa mukaansa
Tutustutaan isovanhempien kotiseutuihin ja sadonkorjuun iloon
Hyvä tietää vanhemmille
Libanonin vuoristojen terassipelloilla kasvaa paljon oliivipuita, ja syksy (noin loka–marraskuu) on sadonkorjuun aikaa: koko perhe levittää verkot puun alle, naputtaa oksia pitkällä kepillä ja poimii käsin. Samassa puussa on vihreitä, violetteja ja mustia oliiveja, ja mitä kypsempi, sitä mustempi. Juuri poimitut oliivit ovat väristä riippumatta karvaita, joten ne viilletään, liotetaan vedessä, vesi vaihdetaan joka päivä, ja sitten ne laitetaan suolaveteen ja odotetaan yli kuukausi, ennen kuin ne ovat hyviä. Suurin osa oliiveista viedään mahdollisimman pian öljypuristamoon, jossa ne jauhetaan ja puristetaan tuoreeksi vihreäksi oliiviöljyksi, ja tuore öljy kirvelee hiukan kurkussa. Oliivipuu voi elää satoja vuosia, ja pienen taimen täytyy odottaa monta vuotta ennen kuin se tuottaa hedelmää. Kirjassa tutustutaan myös isovanhempien kotimaahan ja koetaan odotuksen ja sadon ilo. Lukemisen jälkeen voi tehdä yhdessä: leipää oliiviöljyyn ja za'atar-mausteeseen kastettuna on libanonilainen aamiainen.





