
Jokainen lumihiutale on erilainen
Tarinasta
Sairas isoäiti ei pääse ulos, ja Rose haluaa tuoda hänelle sisälle katsottavaksi kauneimman lumihiutaleen. Mutta lumihiutale sulaa heti kun se koskettaa kättä ja tarttuu kiinni laatikkoon. Hän oppii ottamaan lunta vastaan kylmällä mustalla kankaalla, näkemään suurennuslasilla lumihiutaleen kuusi sakaraa ja piirtämään ne yksi kerrallaan.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Aamulla Rose avasi verhon –
ulkona oli kaikki valkoista!
Vuoden ensimmäinen lumi oli sadellut hiljaa koko yön.
Mitä lapsi saa mukaansa
Tutustua lumihiutaleen muotoon ja tarkkailemaan huolella
Hyvä tietää vanhemmille
Lumihiutale on pilvessä olevaa vesihöyryä, joka jäätyy erittäin kylmässä ilmassa suoraan pienen jääkiteen pinnalle ja kasvaa kerros kerrokselta; vesi muodostaa jäätyessään kuusikulmion, joten lumihiutaleissa on lähes aina kuusi sakaraa (on myös levyn ja pylvään muotoisia). Lumihiutale kulkee laskeutuessaan eri lämpötilojen ja kosteuksien läpi, joten sen oksat kasvavat erilaisiksi; monimutkaisista lumihiutaleista tutkijat eivät lähes koskaan löydä kahta täysin samanlaista. Lumihiutaleet ovat pieniä ja kuumuutta pelkääviä: kämmen, uloshengityksen lämpö ja lämmin huone saavat ne sulamaan heti, ja valkoisella pinnalla niitä ei myöskään erota hyvin. Jos haluaa katsoa lumihiutaleita kunnolla, voi jäähdyttää ulkona ensin mustan kankaan (samettia, huopaa), ottaa vastaan yhden hiutaleen kerrallaan, pidättää hengitystä ja katsoa suurennuslasilla. Vermontin osavaltiossa Yhdysvalloissa asunut maanviljelijä Wilson Bentley kuvasi vuonna 1885 ensimmäisenä yksittäisen lumihiutaleen: hän otti lumihiutaleet vastaan mustalla samettitarjottimella (joidenkin lähteiden mukaan mustaksi maalatulla puulaudalla) ja kuvasi ne lämmittämättömässä pienessä mökissä mikroskooppiin liitetyllä kameralla. Harjoitellaan myös: asioita, joita ei voi kiirehtiä, odotetaan rauhassa ja katsotaan tarkasti.





