
Sammakko, joka halusi nähdä lunta
Tarinasta
Pieni sammakko Kurre on kuullut ”lumesta” monta kertaa, mutta ei ole koskaan nähnyt sitä, sillä joka talvi hän tulee niin uniseksi, että vajoaa lammen pohjaan nukkumaan. Tänä vuonna hän päättää pysyä hereillä ja odottaa lunta yhdessä lammen naapurien kanssa.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Kevät tuli, ja lammen jää suli.
Kurre heräsi lammen pohjan mudalta,
ui ja ui – plop! Hän työnsi päänsä pinnalle.
Mitä lapsi saa mukaansa
Tutustua vuodenaikojen vaihteluun ja eläinten talvihorrokseen
Hyvä tietää vanhemmille
Vuodessa on kevät, kesä, syksy ja talvi, ja lammen naapureilla on kullakin oma tapansa selvitä talvesta: monet sammakot hidastuvat kylmällä säällä, vajoavat lammen pohjaan, pysähtyvät mudan päälle talvehtimaan ja ottavat ihollaan happea vedestä; kilpikonna kaivautuu lammen pohjan mutaan nukkumaan; luonnonvaraiset ankat lentävät lämpimään etelään; orava ei horrosta, vaan liikkuu talvellakin puissa. Sammakon ruumiinlämpö muuttuu sään mukana: auringossa se lämpenee ja auringon mentyä viilenee, joten se ei jaksa pysyä hereillä. Varjoon, johon aurinko ei paista, halla ja lumi sulavat viimeisinä; keväällä sulava lumivesi virtaa lampeen. Harjoitellaan myös: kun jokin ei onnistu, toisella tavalla voi silti löytää vastauksen.





