
Yhtäkkiä minulla on isosisko
Tarinasta
Äiti menee naimisiin uuden isän kanssa, ja Mialle tulee yhtäkkiä isosisko Tara, jonka kanssa pitää nukkua samassa huoneessa. Tara valtaa kylpyhuoneen ja koskee hänen tavaroihinsa, ja Mia liimaa huoneen keskelle viivan. Kunnes myrskyisenä yönä sähköt katkeavat ja he piiloutuvat yhdessä peiton alle laskemaan ukkosen jyrähdyksiä.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Mialla oli oma huone. Ikkunan vieressä oli pieni valkoinen sänky, ja sängyssä asui pupu nimeltä Keksi.
Mia kertoi Keksille kaiken.
Ukkosyönä hän otti Keksin syliin ja juoksi äidin huoneeseen.
Mitä lapsi saa mukaansa
Sopeutua uusperheeseen ja tulla vähitellen yhdeksi perheeksi
Hyvä tietää vanhemmille
Uusperheen alussa lapsi haluaa suojella ”omia” tavaroitaan ja paikkojaan, ja se on aivan tavallista; uusi sisarus on myös lähtenyt tutusta kodista ja huoneestaan; sen sijaan, että vedetään rajaviiva lattiaan, lähemmäs pääsee sanomalla ääneen todellisen pelon (pelkään, että vanhemmat viedään minulta). Kun ukkonen pelottaa, voi löytää keinon, joka rauhoittaa: laskea peiton pieniä kukkakuvioita, halata pehmolelua, painautua perheen lähelle; sähkökatkon aikana käytetään taskulamppua eikä sytytetä kynttilöitä. Tutustutaan myös Australian kesään: iltapäivän ukkoskuurot, eukalyptuspuut ja aamuisin ”nauravat” naurukalastajat; sekä lasketaan hindiksi yhdestä viiteen: एक, दो, तीन, चार, पाँच (ek, do, teen, chaar, paanch). Vanhemmille: lapselta ei tarvitse vaatia heti sanomaan ”sisko” tai ”isä”, suhde syntyy hitaasti; aikuinen voi ottaa tunteen vastaan eikä hänen tarvitse kiirehtiä ratkaisemaan asioita lapsen puolesta.





