
Vaarin viimeinen juna
Tarinasta
Neljäkymmentä vuotta junaa ajanut vaari jää eläkkeelle, ja viimeisellä vuorolla pieni Kui istuu veturinkuljettajan hytissä. Tunnelit, rautasilta, meren rannan pikkuasema: vaari sanoo, että jokaisella pysäkillä on oma tarinansa.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Joka päivä ennen auringonlaskua Kui odottaa rinteellä.
Juna tulee! Hän vilkuttaa ja tekee sormistaan kehyksen: ”Klik!”
”Tuut – tuut –” vaarin vihellys sanoo: ”Minä näen sinut!”
Mitä lapsi saa mukaansa
Tutustutaan perheenjäsenen työhön, hyvästelyyn ja kiittämiseen
Hyvä tietää vanhemmille
Tutustutaan veturinkuljettajan työhön: ennen lähtöä juna tarkastetaan kiertämällä se ympäri, opasteita katsotaan ja varmistetaan osoittamalla sormella, ajon aikana keskitytään katsomaan eteenpäin ja ollaan ajoissa; yksiraiteisella radalla odotetaan vastaantulevaa junaa pikkuasemalla, jossa on kaksi raidetta; tunnelit ja rautasillat. Tutustutaan perheenjäsenen työhön ja eläkkeelle jäämiseen sekä siihen, miltä tuntuu, kun ei haluaisi luopua, ja miten hyvästellään ja kiitetään. Vanhemmille: oikeassa junassa lasta ei saa päästää kuljettajan hyttiin; vaarin viimeinen vuoro on erityisjärjestely. Kirjan jälkeen lapselta voi kysyä: ”Onko sinulla joskus ollut tunne, ettet halua luopua jostakin?”





