Lapsi valehtelee – mitä tehdä? Miksi 2–6-vuotias valehtelee ja 6 tapaa toimia
Maito on lattialla, ja lapsi seisoo vieressä ja sanoo: ”En minä.” Kädet ovat suklaassa, mutta lapsi vakuuttaa: ”En minä syönyt.” Kun vanhempi huomaa ensimmäistä kertaa lapsen valehtelevan, se voi säikäyttää, ja mieleen nousee huoli, onko lapsi oppimassa pahoille tavoille. Hengitä ensin syvään: valehtelu on alle kouluikäisillä tavallista, ja se alkaa yleensä noin 3-vuotiaana. Se kertoo myös siitä, että lapsi on alkanut ymmärtää, etteivät muut välttämättä tiedä, mitä hän ajattelee.

Tähän artikkeliin on koottu syitä lapsen valehteluun, keinoja vanhemmalle ja muutama kuvakirja, joiden avulla rehellisyydestä on helppo jutella yhdessä.
Miksi lapsi valehtelee?
- Mielikuvitus ja todellisuus menevät vielä sekaisin: Pieni lapsi kertoo usein toiveensa ikään kuin ne olisivat totta, esimerkiksi ”meillä on kotona dinosaurus”. Se on enemmän mielikuvitusta eikä välttämättä tahallista huijaamista.
- Pelko torumisesta tai rangaistuksesta: Kun jotain on mennyt pieleen, ”en minä” on suorin tapa suojella itseään. Jos rangaistukset ovat kovia, lapsi voi haluta salata asioita entistä enemmän.
- Halu tulla pidetyksi ja kehutuksi: Saadakseen kavereita tai ilahduttaakseen aikuisia lapsi saattaa kertoa asiat hieman hienompina kuin ne ovat.
- Halu saada jotain: ”Äiti sanoi, että saan karkkia” on keino saada haluamansa.
- Aikuisten matkiminen: Lapsi kuuntelee tarkkaan, miten aikuiset puhuvat, myös silloin kun aikuinen heittää ohimennen pienen valkoisen valheen.
Mitä vanhempi voi tehdä? 6 keinoa
1. Erota ensin mielikuvitus ja salailu
Jos lapsi kertoo: ”Lensin eilen kuuhun”, voit vastata hymyillen: ”Vau, onko tuo sinun keksimäsi tarina?” Samalla autat häntä erottamaan mielikuvituksen ja todellisuuden. Puuttua kannattaa niihin valheisiin, joilla lapsi yrittää välttää vastuuta.
2. Älä kysy, jos tiedät jo vastauksen
Jos näet suklaata lapsen suupielessä ja kysyt silti ”söitkö salaa suklaata?”, annat hänelle tilaisuuden valehdella. Voit sanoa suoraan: ”Näen, että olet syönyt suklaata. Sovimme, ettei ennen päivällistä syödä herkkuja.” Keskity siihen, mitä tehdään seuraavaksi.
3. Kun lapsi kertoo totuuden, kiitä ensin rehellisyydestä
”Kiitos, että kerroit totuuden. Tiedän, ettei se ollut helppoa.” Huomioi ensin se, että lapsi kertoi totuuden, ja hoida vasta sitten itse virhe. Kun lapsi huomaa, ettei totuuden kertominen tee tilanteesta pahempaa, hän uskaltaa kertoa sen seuraavallakin kerralla.
4. Puhu teosta, älä lapsesta – älä leimaa häntä valehtelijaksi
Lauseet kuten ”sinä valehtelet aina” saavat lapsen helposti uskomaan, että hän on sellainen. Voit sanoa: ”Tuo ei ollut totta. Kerrotaan se uudestaan.” Pysy itse asiassa.
5. Opeta lasta korjaamaan tilanne
Torumista tai rangaistusta hyödyllisempää on korjata asia yhdessä lapsen kanssa: kaatunut maito pyyhitään yhdessä, rikkoutuneelle tavaralle mietitään yhdessä ratkaisu ja toiselta otettu tavara palautetaan yhdessä. Lapsi oppii, että virheet voi korjata.
6. Näytä itse esimerkkiä ja juttele rehellisyydestä tarinoiden avulla
Lapsi seuraa, miten aikuiset toimivat. Pidä lupauksesi niin hyvin kuin pystyt ja myönnä avoimesti, kun olet itse sanonut jotain väärin. Voitte myös lukea yhdessä tarinoita rehellisyydestä ja kysyä lapselta: ”Mitä sinä tekisit, jos olisit hän?” Kun asiasta jutellaan rauhallisena hetkenä, lapsi kertoo helpommin, mitä oikeasti ajattelee.
Kuvakirjoja rehellisyydestä juttelemiseen
Kun tarinan hahmo valehtelee, oloa alkaa painaa ja lopulta hän kerää rohkeutta kertoakseen totuuden, lapsen on helppo samastua häneen:
- En minä ottanut! (3–4 vuotta): Pikku kettu rikkoo maljakon ja valehtelee. Mieltä painaa, kunnes se kertoo totuuden.
- Taikapeili ja totuus (4–5 vuotta): Pikku prinsessa rikkoo maljakon. Taikapeili kysyy, aikooko hän kertoa totuuden.
- Taikavälineiden vuokraamo (4–5 vuotta): Yuyu lainaa itsestään piirtävän kynän, mutta väittää piirtäneensä itse ja tuntee olonsa pahaksi.
- Etsivän rehellisyyskoe (5–6 vuotta): Löydetyt tarrat houkuttavat, mutta etsivä palauttaa ne omistajalle.
- Meillä on kotona hevonen (5–6 vuotta): Vasta koulua vaihtanut Owen sanoo saadakseen ystäviä: ”Meillä on kotona hevonen.” Luokkatoverit kerääntyvät hänen ympärilleen, ja hän joutuu kehittelemään yhä suurempaa: se juoksee, hyppää ja on kultainen. Viikonloppuna luokkatoverit tulevat katsomaan hevosta, ja Owenilla on enää yksi keino: sanoa totuus.
Lisää kirjoja löydät aiheesta ”Rehellisyys ja palauttaminen”.
Usein kysyttyä
3-vuotias puhuu usein mitä sattuu – onko se valehtelua?
Ei välttämättä. Tämänikäinen lapsi sekoittaa puheessaan usein mielikuvituksen, toiveet ja todellisuuden, mutta hän alkaa myös sanoa ”en minä” välttääkseen vastuuta. Mielikuvituksesta ei tarvitse rangaista. Riittää, että autat lasta erottamaan: ”Onko tämä keksitty juttu vai tapahtuiko se oikeasti?”
Pitäisikö lasta rangaista valehtelusta?
Pääpaino kannattaa olla totuuden kertomisessa ja tilanteen korjaamisessa, ei rangaistuksessa. Jos lapsen täytyy kantaa tekonsa seuraukset, seurausten kannattaa liittyä itse asiaan, esimerkiksi siivotaan yhdessä tai pyydetään anteeksi. Vältä lyömistä, huutamista ja kovia rangaistuksia, ettei lapsi ala salata asioita yhä enemmän välttääkseen rangaistuksen.
Milloin kannattaa jutella ammattilaisen kanssa?
Useimmilla lapsilla valehtelu vähenee vähitellen iän ja aikuisen ohjauksen myötä. Jos valehtelu on hyvin toistuvaa tai pahenee, siihen liittyy usein muita pitkäkestoisia käytöksen haasteita tai se vaikuttaa selvästi lapsen arkeen ja ihmissuhteisiin kotona ja päiväkodissa, asiasta kannattaa jutella neuvolassa, lastenlääkärin tai lastenpsykologin kanssa.
Lähteet
Lukekaa tarina totuuden kertomisesta ja jutelkaa siitä yhdessä. Satuhalissa on yli 600 kuvakirjaa 2–6-vuotiaille ikäryhmittäin, joten voit valita tarinan sen mukaan, mitä lapsen elämässä on juuri nyt meneillään.




