
Pieni saviruukku hylyssä
Tarinasta
Äiti on vedenalainen arkeologi, ja Eleni istuu veneessä katsomassa ruudulta, kun äiti löytää meren pohjasta kaksituhatta vuotta vanhan haaksirikkoutuneen laivan. Eleni haluaisi koskettaa vanhoja aarteita omin käsin, mutta oppii tärkeimmän säännön: meren pohjan esineet kirjataan huolellisesti ylös, eikä niitä saa viedä mukaan.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Elenillä on sininen aarrelaatikko.
Siinä on simpukoita, merilasia ja sydämen muotoinen kivi –
kaikki hän on poiminut rannalta ja tuonut kotiin.
Mitä lapsi saa mukaansa
Tutustua siihen, miten muinaiset ihmiset kuljettivat tavaroita, ja suojella vanhoja esineitä
Hyvä tietää vanhemmille
Vedenalainen arkeologi jakaa haaksirikkoutuneen laivan ensin langoilla ruutuihin, mittaa, valokuvaa ja piirtää sekä kirjaa ylös, missä kukin esine makaa, sillä paikkakin kertoo tarinaa; muinaiset laivat kuljettivat oliiviöljyä ja viiniä kaksikorvaisissa saviruukuissa, jotka oli ladottu riveihin ruumaan; merenpohjasta nostetut vanhat esineet pidetään ensin merivedessä, ja suola poistetaan niistä vasta myöhemmin hitaasti; Kreikasta löydetyt vanhat esineet kuuluvat kaikille, eikä niitä saa viedä kotiin, vaan ne jätetään paikalleen, paikka kirjataan ylös ja arkeologit kutsutaan katsomaan; mustekalat asuvat mielellään ruukuissa ja kasaavat oven eteen simpukankuoria ja pieniä kiviä. Sukeltaminen tapahtuu aina kaksin, ja selässä on ilmapullo; lapset käyttävät pelastusliivejä sekä veneessä että meressä, ja aikuiset ovat vieressä.





