
Saukon merilevämetsä
Tarinasta
Pienen merisaukon Puffin koti on merilevämetsä, mutta merisiilejä on yhä enemmän, ja ne ovat syöneet kaiken levän. Äiti opettaa häntä sukeltamaan pyydystämään merisiilejä ja makaamaan meren pinnalla iskemässä niitä auki kivellä. Puff epäonnistuu yhä uudestaan, ja kun hän lopulta oppii, merilevämetsä alkaa vähitellen kasvaa takaisin.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Meren pinnalla emo-merisaukko makasi selällään.
Sen vatsalla pötkötti pörröinen pieni merisaukko Puff.
Äiti kietoi heidät kultaiseen merilevään ja keinutti heitä.
Mitä lapsi saa mukaansa
Tutustua meren ravintoketjuun ja siihen, että jokainen eliö on tärkeä
Hyvä tietää vanhemmille
Tutustutaan meren ketjureaktioon: merisiilit syövät merilevää, ja liian monet merisiilit pureskelevat levän ”jalat” (kiinnittymiselimet) poikki, jolloin levä ajelehtii pois; kun levää on vähän, pienillä kaloilla ei ole piilopaikkaa eikä ruokaa, ja ne lähtevät pois; merisaukko syö merisiilejä, jolloin merisiilit vähenevät ja jäljelle jääneet piiloutuvat kallionrakoihin, ja levä voi kasvaa takaisin (suuri merilevä kasvaa nopeasti, ja yhdessä päivässä se voi kasvaa pitkän matkan). Jokainen eliö on tärkeä, ja kun yksi puuttuu, koko metsä muuttuu. Tutustutaan myös merisaukon elämään: merisaukon poikasen turkki on pörröinen ja täynnä ilmaa, joten se on aluksi kuin korkki eikä pysty sukeltamaan, ja vasta kahden tai kolmen kuukauden iässä, uuden turkin saatuaan, se alkaa opetella sukeltamista; merisaukolla ei ole paksua rasvakerrosta, vaan se pysyy lämpimänä tiheän turkin avulla, joten se hoitaa turkkiaan usein; äiti kietoo poikasen merilevään ennen sukellusta, jottei se ajelehdi pois; merisaukko puree merisiilin usein suoraan auki, ja kovakuoristen simpukoiden ja rapujen kanssa tai jos puremavoima on pienempi, se makaa meren pinnalla ja lyö saaliin vatsallaan olevaa kiveä vasten; sen käsivarsien alla on löysät ihotaskut, joihin mahtuu ruokaa ja lempikivi; lokit joskus varastavat merisaukon ruokaa.





