
Merikilpikonnan poikanen etsii kuunvaloa
Tarinasta
Nurin isä on merikilpikonnien vartija, ja tänä vuonna Nur pääsee ensimmäistä kertaa mukaan yövartioon odottamaan poikasten kuoriutumista. Mutta rannan uuden kahvilan valot ovat liian kirkkaat, ja kaikki poikaset ryömivät kohti maata. Nurin täytyy ennen aamunkoittoa saada kaikki sammuttamaan valot, jotta poikaset löytävät meren pinnalla siintävän kuunvalon.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Nurin nimi tarkoittaa ”valoa”.
Mutta Nurilla on salaisuus: hän pelkää pimeää.
Tänä yönä hän on ensimmäistä kertaa isän mukana yövartiossa rannalla.
Mitä lapsi saa mukaansa
Tutustua merikilpikonniin ja valosaasteeseen sekä rohkeasti puhua luonnon puolesta
Hyvä tietää vanhemmille
Merikilpikonniin ja valosaasteeseen tutustuminen: vihreä merikilpikonna -äiti kiipeää yöllä rannalle, kaivaa kuopan ja munii; noin kahden kuukauden kuluttua poikaset kuoriutuvat ja kömpivät useimmiten yhdessä yöllä hiekan alta ja ryömivät kohti kirkkaampaa, avoimempaa merta. Rannan liian kirkkaat valot hämäävät poikasia niin, että ne menevät väärään suuntaan; aamulla hiekka kuumenee, ja se on poikasille vaarallista. Kilpikonnien katselun säännöt: taskulampussa käytetään vain punaista valoa, poikasiin ei kosketa, ei seistä niiden edessä, ei käytetä salamaa kuvatessa, katsotaan tarkasti, mihin astuu. Silmät tottuvat pimeään pienen odottelun jälkeen, ja kuunvalokin riittää tien näyttämiseen. Rohkeasti luonnon puolesta puhuminen: kuunnellaan ensin, mikä toista huolettaa (asiakkaat pelkäävät kaatuvansa), keksitään sitten ratkaisu, jonka kaikki voivat hyväksyä, ja pyydetään kaikkia auttamaan. Aikuiset naaraskilpikonnat palaavat usein vuosien kuluttua munimaan lähelle rantaa, jolla ne itse kuoriutuivat.





