
Robotti, joka voitti aina
Tarinasta
Bobo voittaa kaikki pelit, mutta ystävät lähtevät yksi toisensa jälkeen. Hän oppii, että hävitessäkin voi sanoa ”vielä kerran”, ja kaikki siirtyvät reiluun pelitapaan.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Pling, pling, tonks! Shanen mummo rakensi robotin nimeltä Bobo.
Pyöreä keho, jousijalat ja pienen pieni tähti päälaella.
”Minä haluan leikkiä! Minä voitan!”
Mitä lapsi saa mukaansa
Voittaminen ei ole tärkeintä, vaan yhdessä leikkiminen on hauskaa
Hyvä tietää vanhemmille
Tutustutaan ”huonon häviäjän” tunteeseen ja nähdään toinen tapa pelata: pelin pitää olla reilu (ei kurkita, ei käytetä taitoa, jota muilla ei ole); voitettuaan ei huudeta jatkuvasti, sillä toiset tulevat surullisiksi; jos yksi juoksee aina kaukana edellä, kukaan ei enää leiki hänen kanssaan. Kun häviää, vatsassa tuntuu oudolta ja velttoa, ja se on aivan tavallista; hengitetään syvään ja sanotaan ”vielä kerran!”, jolloin peli voi jatkua. Hävitessä tekisi mieli sanoa ”ei lasketa”, ja se on tavallista, tärkeää on pysäyttää itsensä; kun taidoissa on iso ero, voidaan yhdessä sopia sääntö (esimerkiksi Bobo hyppii yhdellä jalalla), jolloin peli on reilu ja hauska. Bobo ei häviä tahallaan, vaan pelaa reilusti ja hyväksyy, että joskus voittaa ja joskus häviää. Kivi-paperi-sakset, ruutuhyppely ja juoksukilpailu ovat leikkejä, joita lapset leikkivät kaikkialla maailmassa; Koreassa kerrostaloalueilla on yleensä oma leikkikenttä, ja syksyllä ginkgopuiden lehdet ovat kullankeltaisia.





