
Pikku valaan valtamerikartta
Tarinasta
Ryhävalaan poikanen seuraa äitiä Etelämantereen jäämereltä lämpimään trooppiseen mereen. Matkalla lauletaan ja tutustutaan valtameriin.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Etelämantereen kesä oli loppumassa.
Jääkylmällä merellä pikku valas ja emo nousivat pinnalle – pfuh! – ja ruiskuttivat kaksi vesisuihkua.
Mitä lapsi saa mukaansa
Tutustutaan meriin ja valaiden vaelluksiin ja tiedetään suurimman osan maapallosta olevan merta
Hyvä tietää vanhemmille
Suurin osa maan pinnasta on meriä (noin seitsemän kymmenesosaa), ja Tyyni valtameri on suurin. Eteläisen pallonpuoliskon ryhävalaat syövät kesällä Etelämantereen lähellä kylmässä meressä krilliä ja uivat ennen talvea lämpimään trooppiseen mereen, jossa ne synnyttävät ja kasvattavat poikasensa. Matka on useita tuhansia kilometrejä ja kestää kuukauden tai kaksi. Valaanpoikanen pysyy emon mukana syntymän jälkeen noin vuoden ja juo koko ajan emon maitoa. Pitkällä matkalla emo ei juuri syö, vaan elää paksusta rasvakerroksestaan. Valas hengittää keuhkoilla ja nousee pinnalle hengittämään pään päällä olevan ilmareiän kautta, ja poikanen hengittää tiheämmin kuin aikuinen. Emo ja poikanen kutsuvat toisiaan hyvin hiljaisilla äänillä. Pitkät, toistuvat ”valaanlaulut” ovat pääasiassa urosvalaiden laulamia lämpimässä meressä. Pieni valas uiskentelee emon vieressä ja voi säästää voimia emon synnyttämän vesivirran mukana. Matkan varrella nähdään pingviinejä ja jäävuoria (Etelämanner), albatrosseja (eteläisten merten suuria merilintuja), delfiinejä, lentokaloja ja merikilpikonnia (lämpimät meret).





