
Ihollani on kartta
Tarinasta
Kesä on tullut, mutta Lina pitää yhä pitkiä hihoja, koska luokkatoveri kysyi kerran häneltä: ”Mikä sun iholla on?” Hänen iholleen on tullut valkoisia laikkuja. Isoisä sanoo, että ne näyttävät aarrekartalta. Kesäleirin viimeisenä päivänä hän päättää riisua pitkähihaisen takkinsa.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Kesä oli tullut. Kaskaat sirisivät oliivipuussa,
ja kiviaita oli auringosta kuuma.
Kaikilla oli lyhyet hihat, vain Linalla oli yhä pitkähihainen takki, ja hihat oli vedetty sormiin asti.
Mitä lapsi saa mukaansa
Pitää itsestään sellaisena kuin on ja tietää, ettei vitiligo tartu
Hyvä tietää vanhemmille
Tutustutaan vitiligoon: iho ei tietyistä kohdista enää tuota väriä (melaniinia), ja ne muuttuvat vaaleiksi läiskiksi; se ei satu, ei kutia eikä tartu, ja kädestä pitäminen ja yhdessä leikkiminen on aivan turvallista; vitiligokohdat palavat helpommin auringossa, joten ulos mennessä käytetään aurinkovoidetta. Jokaisella on iholla erilaisia merkkejä: pisamia, syntymämerkkejä, arpia, isoisän käsien läiskiä. Harjoitellaan myös: kun kysytään, miksi iholla on jotakin, mikä on erilaista kuin muilla, voi vastata omin sanoin tai ensin kutsua kaikki katsomaan ja arvailemaan yhdessä; lapsi saa itse päättää, käyttääkö pitkiä vai lyhyitä hihoja. Vanhemmille: kun lapsi kysyy ”mikä tuo on?”, kyse on yleensä uteliaisuudesta eikä ilkeydestä; lasta voi opettaa kysymään kuten Lucy: ensin ”saanko kysyä?” ja sitten varsinainen kysymys. Vedessä leikkimisen ja hikoilun jälkeen aurinkovoide lisätään uudelleen.





