
Pieni kauppias
Tarinasta
Kirpputorilla pidetään kojua, hinnoitellaan, annetaan vaihtorahaa ja kiitetään asiakkaita.
Avaa SatuhalissaLue ensimmäinen sivu
Lili halusi uuden leijan, joka maksoi kaksikymmentä euroa.
”Fiuh—saan sen lentämään puita korkeammalle!”
Äiti kysyi: ”Miten voisit hankkia leijaan rahat?”
Mitä lapsi saa mukaansa
Raha ja palvelu
Hyvä tietää vanhemmille
Jos haluaa jotakin, voi säästää rahaa ja keksiä tapoja ansaita. Lelut, joilla ei enää leiki, voi viedä kirpputorille, jolloin ne päätyvät jollekulle, joka tarvitsee niitä. Käytetyn tavaran hinnan pitää olla halvempi kuin uuden. Hintaa miettiessä voi kysyä: ”Paljonko minä olisin valmis maksamaan?” Kun asiakas tulee, sanotaan hymyillen ”tervetuloa”, esitellään tavaroita ja kaupan jälkeen sanotaan ”kiitos käynnistä”. Vaihtorahan voi laskea hinnasta ylöspäin: kun kahden euron tavaraan saa viisi euroa, lasketaan kaksi, kolme, neljä, viisi; kolme kolikkoa tuli lisää, joten vaihtorahaa annetaan kolme euroa. Saadut rahat pannaan talteen ja lasketaan tarkasti. ”Haluan kovasti” ja ”haluan vielä enemmän” voi laittaa vertailuun, ja sitä, mitä haluaa enemmän, varten voi jättää toisen ostamatta. Kaupankäyntiin voi liittyä lämpöäkin: joskus hinta voi olla vähän halvempi, jotta tavara löytää sen, joka siitä pitää. Kotona voi leikkiä kauppaa.





